Ensimmäinen finalisti esittäytyy

Sain kunnian olla meistä finalisteista ensimmäinen kirjoittaja tähän blogiin!

Nyt olen kirjoittanut ensimmäisen lauseen ja istunut 5minuuttia tuijottamassa ruutua. Mietin vain,
että mitä minä kirjoitan, tai oikeastaan; mistä minä aloitan ja mitä kaikkea kirjoitan, ettei tästä tule
liian pitkä(styttävää luettavaa).

Ehkä on kuitenkin kohteliasta esitellä itsensä ensin.

Hei, olen Veera Mäkelä, 25-vuotias kahden pienen lapsen äiti ja mieheni vaimo. Harrastuksiini kuuluu
bloggaus, askartelu, leipominen, leikkipuistoissa juokseminen, peli-illat ja kaikki muu lapsellinen
tekeminen. Ammateiltani olen tarjoilija ja nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja. Tällä hetkellä työskentelen
ravintola alalla sekä elämystehtaassa. Kun kasvan isoksi ja aikuiseksi, haluan tehdä jotain sellaista työtä,
jossa voin omalta osaltani vaikuttaa lasten ja nuorten kasvuun ja tulevaisuuteen. Olen erittäin sosiaalinen,
hyvin puhelias, todella aurinkoinen ja mahdottoman iloinen sekä hirveän positiivinen ja puhelias... ;) 
Vaikkakin minullakin on omat kiukkupäiväni ja melko usein sukat väärinpäin jaloissani, olen myös
pelottavan aamuäreä, eikä asiaa helpota se, että lapset herättävät aina ennen kuutta, jopa sunnuntaisin.

Miksi minä haluan olla Miss Forssa 2015?

Tämä, on todella hyvä kysymys. Kun olin lapsi, halusin laulajaksi. Tajusin kuitenkin melko pienenä jo
etten osaa laulaa. Halu päästä esiintymään oli kuitenkin kova joten piti keksiä jotain muuta, joku oma
 juttu. Katselin aina pikkutyttönä kaikki missi kisat telkkarista ja haaveilin siitä, kuinka minustakin tulee
 isona prinsessa.

Sitten 16-vuotiaana aloin käymään erilaisissa kauneuskilpailuissa, eripuolilla Suomea hakemassa
kokemusta ja kehittämässä itseäni. Minusta todellakin tuli prinsessa, tarkoitan tällä  nyt
perintöprinsessaa. Aika harvoin olin paras. Minulla on kaapit täynnä pokaaleja ja kunniakirjoja joissa
lukee 1.perintöprisessa. Harmi vain, ettei kukaan muista kuin voittajan, eikä muille kuin voittajalle ole
töitä ja edustustehtäviä tarjolla.

Sitten rakastuin, tein lapsia, menin naimisiin ja täytin 24, joka on lähes kaikissa kilpailuissa ikärajana.
 Jäin siis eläkkeelle.  Ajattelin että minun on aika siirtyä valokeilasta syrjään ja antaa tilaa, nuoremmille
ja kauniimmille, olin kuitenkin saavuttanut jo aika paljon. Olin mm. Miss maailma Suomi 2009 finaalissa,
 Miss Suomi 2010 top 15, Miss Trendi 2012 voittaja.... Ja sitten ne lukuisat kaupunki tai maakunta
tyttökilpailujen 1.perintöprinsessa tittelit… Kävin aikoinani tuomaroimassa joitain kilpailuja ja nyt olen
kahtena vuotena järjestänyt ja juontanut yhteistyössä Hämeenlinnalaisen Reska-lehden kanssa
Reska-tyttö kilpailua. 

Kun viime syksynä minun Reska-tyttö finalistini kävelivät ja sädehtivät lavalla, minulle iski kaipuu takaisin.
Haluan vielä kokea sen jännityksen ja tunteen mikä kauneuskilpailuissa on. Haluan pitää hauskaa tyttöjen
 kanssa ja ihan rehellisesti sanottuna, nautin siitä huomiosta minkä saan ollessani lavalla. 

Kuka sitten on pahin kilpailijani?

Kaikki tytöt ovat ihania! Heissä on kaikissa jotain mitä toisilla ei ole. Kaikissa on omat hyvät puolensa.
Pikaisen näkemisen ja facebook- vakoilun perusteella voisin ehkä sanoa, että kuvan kaunis Janina
Kumlander tai minun Reska-tyttöni Nuppu Eloranta voisivat olla sellaisia tyttöjä, kenelle voiton voisin
suoda. Pahin kilpailijani ei kuitenkaan ole kumpikaan heistä, vaan minä itse. Minulla on jotain mitä muilla
tytöillä ei ole ja se on kokemus. Olen ollut huipulla. Olen ollut itsevarma ja rohkea. Olen ollut nuori ja
 kaunis. Nyt kävelen korkokengillä vapisevin jaloin ja toivon, että joku huomaavainen ohikulkija ottaa
 kopin, jos kompastun kahden sentin koroillani. Kyllä se jännittää, että kompastunko itse itselleni
asettamiin kriteereihin ja paineisiin. Pysynkö enää sillä tasolla mihin joskus ylsin? Uskallanko heittäytyä ja esiintyä enää samalla tavalla kuin silloin ennen? Yritän kuitenkin pitää mielen avoinna, jalat maassa ja hymyn huulilla, vaikka jännittääkin. Uskon, että pystyn tähän, voitan itseni.

Toisaalta, olen kasvanut ihmisenä ja muuttunut jokasuhteessa aikuisemmaksi ja varmemmaksi.
Osaan olla voittajan puolesta aidosti onnellinen ja pystyn hyväksymään pettymyksen, mikäli en itse voita kilpailua. Mutta Toisaalta, nyt kun kerran kisassa ollaan, niin voittamaanhan se mennään! 

Aurinkoa loppukesään! 

-Veera Mäkelä